NOVELLI

Raunin päätä vihloo kuin joku soittaisi siellä epävireisesti nokkahuilua. Hän lähtee ajelulle, ja työntää veikkauskupongit mustan pyörälaukun taskuun. Eevakin herää, kerää äkkiä pöydältä tiskit astianpesukoneeseen. Pullot tiskipöydän alle.

Yhtäkkiä ovikello soi, ja käytävältä sisään astelee naapurin opiskelijatyttö, Sini.
Hän on tullut lainaamaan tupakkaa. Hänen kädessään olevat siideritölkit vangitsevat
Eevan katseellaan kuin janoaisivat avaajaa.
-Maistuisiko?
Eeva kieltäytyy heti vedoten eiliseen.
Hän käy antamassa ylen, pesaisee vesssan, ja pahoittelee huonovointisuuttaan. Se on varmasti hiilihydraatittoman dieetin ansiota, hän selittää. Häntä ällöttää jo pekonimunakas, jota karppaajan laihdutusohjeissa suositellaan tyypillisen leipäaamiaisen sijaan.
Ja heittää samalla totutusti 800 mg buranan suuhun.
Kävelyllehän hänen pitää lähteä, askelmittarikin kateissa. Ahdistuspillerit ties missä!

Eeva innostui eilen juhlimaan, kun häntä
 pyydettiin oikein kirjallisesti valvojaksi vammaisten leirille. Eihän se mitään palkallista työtä ole, mutta siitä voi saada jonkinlaisen korvauksen.
Työttömänä ei ylimääräistä rahaa jää, ja eläkeputkeenkaan ei ole pääsyä, kun on vielä alle 60-vuotias. Sini onnittelee Eevaa, ja korkkaa pullon.
- No jos sä nyt pakotat minutkin ottamaan niin kai se on pakko, mutta vain yksi.
Rauni viipyy.

Eeva tanssahtelee jo pitkin asuntoa, ja hyräilee levyltä soivaa Sillanpäätä:" Ei maistu nyt, Cafe ole. Pois jäähtynyt litkunne viekää nyt, silvo ple...hän mennyt on, menköön..."
Sini on hakenut silläaikaa eläkeläisrouva Annenkin naapurista viettämään viihdyttävää aamupäivää.
 "Naapurissa soi Con cordeo, kun kuljen öiseen Pariisiin..."
Eeva kertoo, että he ovat Raunin kanssa viettäneet taas pitkään nenänvalkaisuviikkoa, joten ei haittaa, vaikka nyt lipsahtikin.
Hän selittää, kuinka on aina ollut henkevä, hengellinenkin, ja käynyt kirkossa katsomassa Samuli Edelmania ja Jippua, ja viimeksi vappuna saarnasi oikein pastori Terho Pursiainen.

Nyt hänestä tulisi sitten hyödyllinen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä. Ehkä hän voisi harkita lähetystyötäkin.
Annekin huomaa Eevan olevan syvällinen ja sosiaalinen luonne.
- Anteeksi, Eeva mutta miksi aina, kun näen sinut hoipertelet pullo povarissa? Sienimetsäänkin jouduimme tilaamaan taksin.
-Se nyt oli yks kerta vaan. Olenko mä puuttunut teidän kummankaan juomatapoihin?
-Rehellisyyden nimissä et. Minähän olen lähes absolutisti. Mutta miten pystyt hoitamaan muita, jos vedät nestettä kuin soijarouhe.
Siskosi Raunikin kärsii. Vai oletteko te verisukua toisillenne?
Eeva levittelee lainehtivan hiuspehkonsa auki, kääntyy loukkaantuneena naapuriaan päin ja purskahtaa  itkuun kuin kristikunnan tunnetuin naismarttyyri, Perpetua. Hän ei pelkää ihmisten tuomiota vaan kertoo elättävänsä itsensä, ja kunnioittavansa ystäviään eikä arvostele kenenkään elämää. Tällaista urkkimista, ja kohtelua hänen ei kuitenkaan tarvitse sietää.

Vapaaehtoistyöllä hän saattaisi vihdoin näyttää ne kyvyt, jotka ovat jääneet huomaamatta hänen pitkän varastotyöntekijän uran aikana. Hän olisi kuin Mata Amritanandamayi Devi, tai Sai Baba, jonka suloiseen syliin voisivat kaikki tuskaa tuntevat painaa päänsä. Yhtäkkiä hän muistaa Korinttolaiskirjeen 13:sta luvun viidennen jakeen:
rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
-Minähän voin kuolla jo huomenna, ja elämä on nyt.
Ehkä minunkin sieluni vaeltaa johonkin pyhään eläimeen, tai seuraa itse Äiti Ammania.

Tässä ei olisi mitään väärää tai valheellista.

Sini jakaa Eevan tunteenpurkauksen halaamalla tätä hartaasti eteisessä seisten.

Rauni aukaisee oven kuullen ja nähden kaiken. Hän horjahtaa hiukan, kopistelee kenkänsä liasta, asettelee ne kenkäkaappiin.
Samalla hän kertoo heidän seurustelleen
Eevan kanssa juuri tänään 10 vuotta.
-No onnea teille, mutta älä nyt Rauni hermostu!
-Hei, en todellakaan. Se täytyy sanoa, että vielä kauheampaa kuin tuollainen hysteerinen känni on myöntää olevansa lesbo...Se se vasta on järkytys.
Eevakin luuli olevansa frigidi lasten saamisen jälkeen, kun miehet eivät enää viehättäneet.
Sini astuu pelästyen askeleen taaemmaksi kuin lähteäkseen.

Rauni on poiminut myös lähimetsästä 4 litraa puolukoita.
-Ostatteko osan?
Nyt saadaan
puolukkamehua, jossa on vitamiinit tallella....

Päivi Lappalainen