Kulkisitko kanssani-kirjan ja sen
tekijöiden esittely
Tekijät ovat kirjoittaneet pienen esittelyn itsestään
ja tekemisestään. Julkaisen tekstejä sitä mukaa, kun niitä tulee.
Osallistuminen vapaaehtoista.
Tekstit julkaistu melkein sellaisenaan.
Kirjoitusvirheitä saattaa esiintyä. Mutta ne ovat ainakin osin
tarkoituksellisia -- runoilijan vapautta. Kirjan esittely kuitenkin ensin.
-----------------------------------------------------------------------
KULKISITKO KANSSANI
Tämä on Facebook-ystävieni runokirja. Se on jatko-osa
Jalkain alla suhisee ruohokatras-nimiselle mietelmäteokselle.
Teoksessa on minun lisäkseni 30 monipuolista ja persoonallista
runoilijaa ympäri Suomea -- osa ammattilaisia jotkut harrastajia.
Kirjaa arvioi muunmuassa kirjailija Sirkka Laine.
Sen luki myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Maarit Nopsanen.
Kannen kuva on Helsingin kuvataidelukion
vuoden 2013 ylioppilas Kati Komulaisen.
Hän osallistui teokseen myös runollaan.
Käytin runoja alkuvaiheessa myös Luovien alojen Hautomossa.
Keräsin runoja noin 3-4 vuotta, ja hyviä tuli.
Kirja julkaistiin Lahden kirjamessuilla 2.2.2013 (osasto Skripta).
-------------------------------------------------------------
Kirjoittajat:
Anne Ahonen, Hyvinkää
Sami Huuskonen, Jyväskylä
Sylvi Huttu,
Risto Jalonen, Vaasa
Eeva Jokinen, Helsinki
Jarmo Jylhä, Kerava
Johanna Kapp, Morelia, Mexico
Esa Karttunen, Joensuu
Jussi Keskinen, Helsinki
Jussi Kinnunen, Kärkölä
Kati Komulainen, Espoo
Kalevi Koskimäki, Rauma
Riitta Koukkari, Lahti
Salme Laitinen, Hyvinkää
Päivi Lappalainen, Hyvinkää
Merja Lasonen, Ylöjärvi
Ritvaliisa Leino, Tampere
Kati Massinen, Jyväskylä
Mikko Giantset Nevantakanen
Marlene Niemi, Vaasa
Sari Niinistö, Lahti
Kari Pesonen, Järvenpää
Ilkka Putkonen, Mikkeli
Tarmo Salmela, Tampere
Satu Tanninen, Joensuu
Anne Taskinen, Helsinki
Päivi Thil, Järvelä
Ulla Töyrylä, Helsinki
Wirpi Vartiainen, Hyvinkää
Harri Vauhkala, Kuopio
Harding Gunnar Virta, Kittilä
-------------------------------------------------------------
KARI PESONEN
Olen Kari Pesonen, lauluntekijä ja esittäjä. Myös tuottaja, äänitteiden taiteellisen tason osalta ja kevyen musiikin sekatyömies. Asun kotona Keski-Uudellamaalla.
Laulutekstien kautta haaveilen ja saan siitä joskus palkkaa, jos
käy hyvin. Jos käy huonosti, saan vain hyvän mielen. Joskus molemmat.
Kirjoitan laulutekstejä. Muuten olen aika lukutaidoton. Kovin pitkät
kaaret eivät luettuna kiinnosta ainakaan nyt. Luen kyllä mielelläni
kaiken, mikä liittyy lauluntekoon. Tai en ehkä ihan kaikkea. Siitä on
tullut niin ammattimaista ja harkittua täsmätyöskentelyä, että se
tuntuu usein vieraalta. Tarkoitan kuvaa, joka alasta annetaan.
Siitä on riisuttu taideaspektia liikaa.
Nykyään puhutaan sisältöteollisuudesta. Toki olen osa sitä,
mutta haluan myös pitää kiinni ihanteistani jollain oudolla tavalla.
Joskus tämä toimii itseäni vastaan. Mieluummin epäonnistun omillani,
kuin onnistun jonkun ulkopuolisen asettamin ehdoin.
Muuta kirjallisuutta luen satunnaisesti.
Olen joskus ajatellut kirjoittaa kirjan. Juuri siksi en halua niitä
lukea liikaa. Jotta osaisin kirjoittaa vapaana paineista. Mutta mitään
aikataulua ei ole. Vain satunnaisia ideoita. Käyn kauppaa itseni
kanssa sijoitanko niitä lauluihin vai säästänkö myöhemmäksi.
KIRJOITTAMISEN MERKITYS
Sanon jotain hienoa kunhan olen keksinyt sen, jos joku muu ei ole
keksinyt sanoa sitä jo ennen minua.
Tulee lause. Kirjoitan sen ja sille parin. Sitten annan niiden
viedä. Toivon, että ne vievät johonkin. Jos eivät, annan olla. Joskus
luen näitä ja kirjoitan ideat uusiksi hiukan paremmin. Juuri nyt olen
tässä prosessissa 14 mökillä tekemäni biisin kanssa. Kuuntelin ne
autossa matkalla keikalle ja mieleeni tuli monta muutosajatusta. Nyt
pohdin onko muuttaminen parempi vai huonompi.
ENSIMMÄINEN TEKSTINI
Tein ensimmäisen laulutekstini 14-vuotiaana. Se oli nolo.
Ekan, joka julkaistiin 18-vuotiaana. Tosin se julkaistiin hiukan
editoidussa muodossa vasta 15 vuotta myöhemmin.
Runoa en ole kirjoittanut, tai ehkä teksti ilman melodiaa on lyriikkaa.
Niitä on kyllä jonkun verran. En muista, koska olen alkanut tehdä
niinpäin. Ehkä 1990-luvulla. Ekat 10 vuotta melodiat tulivat helposti
ja sanat vaikeasti. Sitten se tasaantui hiukan.
Parhaimmillaan kirjoittaminen on helppoa. Olen niin
mukavuudenhaluinen, että jos se ei olisi sitä, en tekisi sitä. Toki se
on joskus vaikeatakin, mutta sen taas kykenen käymään läpi
vastapainona.
Elämä on pakottanut minut tekemään asioita periodeissa ja jopa kellon
mukaan. Mutta tekstejä on vaikeampi tehdä niin. Ne tulevat kun
tulevat. Ainakin aihiot.
Jos on tyhjä arkki, toki saan tehtyä muodollisen tekstin, mutta onko
siitä mihinkään. Useimmiten ei. Elän inspiraatiosta. Jos sitä ei ole,
ei ole mitään.
Tällee, kiitos!
Kari Pesonen
SATU TANNINEN
Tanninen Satu Joensuu ammatti esimies Mll.
Kirjoittaminen on minulle koko elämä, joskus
kirjoitin työnpuitteissa nyt työnkuva on muuttunut.
Ennen luin tuhansia kirjoja, nykyisin novelleja
päivittäin. Kirjoitan jonkin verran novelleja,
ja runoja , ja laulujentekstejä.
Lastenkirjailija on haaveeni kohta tulossa kirja
Hämärän hyssyjä. Kirjoittaminen on minulle
melkein kokomaailma. Ensimmäisen runoni
tein 13- vuotiaana , opettajani Eeva Tikka
kannusti minua silloin jo kirjailijaksi,
mutta pidin siihen aikaan runojen tekemistä
häpeällisenä.
Satu Tanninen
http://issuu.com/tanninensatu/docs/runoja_yst__v__lle_24.7_2013
http://sofiatanninen.blogspot.fi/
Satu Tanninen sai kunniamaininnan ruotsinkielisestä runostaan Lahden Runomaratonissa 2014.
Harding Gunnar Virta
Olen eläkkeellä, hyväkuntoinen. Minulla on useampia ammatteja
kuten kiinteistöhoidon apulainen, sahatyöntekijä ja paperityöläinen. Nykyään toimin vielä autovuokraamon kuskina. Muutin vuosi sitten Kittilään. Luen vähän eikä kirjoittaminen liity harjoittamaani ammattiin, mutta vitsit ja runot kiinnostavat.
Harding Gunnar Virta
ILKKA PUTKONEN
Ilkka Putkonen
MARLENE NIEMI
Olen Marlene Vaasasta,
50-luvun puolivälin lapsi, joka
hiihdin puusuksilla talvet ja kesät
"asuin" uima-rannalla parhaan
ystäväni kanssa. Näimme
Baddingin, DANNYN ja muut
starat. Työtehtäviäni ovat olleet
Vaasan yliopiston kirjakaupan
hoitaja, apteekin lääketyöntekijä,
ja nykyään työskentelen teinien
kanssa suurtalouskeittiössä.
Vapaa-aikani kuluu mukavasti
chihuahua-koirani kanssa, chihu-
treffeillä ja lenkkeillen. Perheeseeni sopisi lisääkin chihu-merkkisiä koiruuksia.
Runoilu, kirjoittaminen ja tietokirjojen lukeminen kuuluu myös vapaa-aikaani.
Musa ja leffatkin inspiroivat. Kerään enkeleitä ja sinisiä nalleja piirongin päälle.
Usein myös sinisiä ajatuksia...päähäni. Pidän pehmeistä arvoista ja aidoista
ihmisistä. Aion väsätä runokirjan tulevaisuudessa.
Marlene Niemi
Runoilija Tarmo Salmela
Tampereen Pispalassa syntynyt ja viimeiset elinvuotensa Teiskossa asunut Tarmo Salmela innostui runon kirjoittamisesta, kun häneltä tilattiin asunnottomien tilaisuuteen asunnottomuutta käsittelevä runo. Salmelalla oli asiasta kokemusta, olihan hän ollut 10 vuotta asunnoton. Runon lausui edesmennyt näyttelijä ja muusikko Markku Peltola. Runosta tuli niin suosittu, että Peltola joutui lausumaan sen moneen kertaan. Runo on nimeltään 3650 yötä, ja se löytyy myös hänen neljästä ensimmäisestä kokoelmastaan.
Vuonna 2004 julkaistusta esikoisteoksestaan, Elämäni Sirpaleita hän sai Mielenterveyden keskusliiton tunnustuspalkinnon. Teos, Kalanmaksaöljyä palkittiin taas samana vuonna Suomen pienkustantajat ry:n Sampopalkinnolla parhaana teoksena lyriikan sarjassa. Kustantajana Pilot-kustannus Oy. Salmelan seitsemäs ja viimeisin kirja, Virheitä täydellisessä julkaistiin toukokuussa 2011.
Salmela on sairastanut masennuksen. Hän on läpikäynyt alkoholismin ja parantunutkin siitä. Hän teki 8 vuotta vapaaehtoistyötä mielenterveysjärjestössä. Hän kirjoitti eläkkeeellä ollessaan paljon runoja ja aforismeja. Yhtenä esikuvanaan hän mainitsee kirjailija, Mirkka Rekolan. "Satuttiin kerran samaan tilaisuuteen, ja Mirkka Rekola pyysi lähettämään esikoisrunoteokseni hänelle. Puolen vuoden päästä hän otti yhteyttä ja kannusti jatkamaan ja kertoi minussa asuvan orastavan runoilijan!" innostui Salmela.
Tarmo Salmelan mielestä runojen kirjoittaminen oli kiva harrastus kuten hanurin soitto ja maalauskin. Salmela poistui keskuudestamme vuonna 2012. Terveisiä!
Tarmo Salmelan tuotanto:
Elämäni sirpaleita , 2004, Pilot-kustannus Oy
Kalanmaksaöljyä , 2004, Pilot-kustannus Oy
Tarppi, minä olen , 2005, Pilot-kustannus Oy
Juopuneen napissa ,2006, Pilot-kustannus Oy
Tukka tulessa , 2008, Mediapinta Oy
Varpaanjälkiä , 2009, Mediapinta Oy
Virheitä täydellisessä, 2009, Mediapinta Oy
Päivi Lappalainen (Juttu julkaistu Helsingin Uutisten kumppaniosiossa
vuonna 2011)
KATI KOMULAINEN
"I´d rather be hated for who I am, than I loved for who I am not" -Kurt Cobain
Olen 19-vuotias opiskelija Kati Komulainen ja asun nykyään Järvenpäässä.
Luen lähinnä fantasiakirjallisuutta, runoutta, lehtiä ja melkein mitä vaan kiiinnostavaa.
Tykkään raapustella runoja sen tapaisia ja novelleja. Ensimmäisen runo tuli joskus murrosiän tuskissa 11-vuotiaana.
Haaveeni on saavuttaa tämänhetkinen unelma-ammattini journalistina, mutta myös oman kirjan julkaisu. Kirjoittaminen on rakkain harrastukseni, ja toivoisin siitä ainakn sivutyötä. Aika vain useinmiten loppuu ja joudun nipistämään aikaa koulutöihin ja lukemiseen. Opiskelen Pekka Halosen akatemiassa valokuvausta. Minusta tulee kuva-artesaani.
Kati Komulainen
HARRI VAUHKALA
on toinen vuoden 2014 Lahden Runomaratonin voittajista.
Olen Harri Vauhkala, useinmiten ihminen. Joskus himmeinä yön hetkinä
muutun hurjaksi kirjailijaksi, jota kaikki kammoavat.
Ammattini on kiinteistönvälittäjä-yrittäjä.
Asun Kuopion Vehmersalmella Iso-Suojärven rannalla ja joskus myös Kreikassa.
Moni ei varmaankaan tule ajatelleeksi, että kiinteistönvälittäjänä joutuu kirjoittamaan julkaistavaa tekstiä paljon joka päivä: nettiin, lehtiin, kauppakirjoihin ja esitteisiin yms...
Hyvän lehti-ilmoitustekstin laatiminen yhdelle palstalle ja kolmelle riville on haaste
kenelle tahansa. Yhden paritalon esittelyteksti vuosia sitten Lahdesta:
--- Etsitkö unelmakotia ?
Lähes omakotitalo, lähes järven rannalla, lähes keskellä kaupunkia. Hei, tämähän on lähes unelmakoti!
Luen nykyään ikävänoloista kirjallisuutta, filosofiaa. Runoja luen hyvin vähän,
mutta lukiessani sitäkin intensiivisemmin. Pänttään ja pänttään -- yritän ymmärtää, mutta nukahdan ennenkuin ymmärrän. Kirjoitan monenlaista.
Nyt on valmistumassa ekologinen miehen (ja naisen) matkaromaani.
Pöydällä lojuu myös balladinäytelmä suvaitsemattomuudesta samoin
novellimainen romaani erilaisten ihmisten kohtaamisista yhden vuorokauden aikana
itsenäisyyspäivänä Lahdessa. Mutta myös runoja kesäyössä keskellä talvea himmeinä hetkinä.
Haaveena olisi saada aparaatti, joka kirjoittaa heti kaikki ajatukset paperille ja toinen, joka pyyhkii kaikki epäoleelliset pois. Tabula rasa.
Mottoni: kauas on pitkä matka, mutta sinne kannattaa yrittää, vaikkei koskaan
pääsekään perille.
Kirjoittaminen on muistamista, ajattelemista ja haaveilua. Yritän muistaa,
ajatella ja haaveilla. Ensimmäisen runoni kirjoitin mummolleni hänen
haudallaan vuonna 1991.
Harri Vauhkala
JOHANNA KAPANEN
Olen Johanna Kapanen, ammatiltani lasten/kodinhoitaja. Tulen Lahdesta.
Kirjoittaminen ei ainakaan vielä liity työhöni, vaan teen sitä aina inspiraation osuessa vapaa-aikana.
Luen paljon runoja lähinnä tunne/rakkaus pohjalta. Luen laidasta laitaan muitakin kirjoja, niin rikosromaaneja kuin kevyttä kerrontaa. Haaveissani on saada julkaistuksi runokokoelmani, josta suurin osa on talletettu omalle runosivulleni netissä.
- Jos olet vasara, lyö kovaa. Jos olet naula, pidä pääsi pystyssä -- on mielimottoni.
Kirjoittaminen on minulle tapa avata sisintäni, ja tunteitani niin ilossa kuin surussakin. Tällä tavoin olen varhais teini-iästä lähtien tuonut julki parhaiten ajatuksiani, ja toiveitani. Ensimmäisen runoni olen raapustanut koulupöytäni laatikkoon 12-vuotiaana vuonna 1992 ja sen jälkeen kirjoittanut pidempiä tekstejä myös Etelä-Suomen Sanomiin. Ne julkaistiin muistaakseni vuonna 1993-1994.
Johanna Kapanen
SYLVI HUTTU
Olen Sylvi Annikki Huttu Riihimäeltä, eläkkeellä oleva luokanopettaja.
Kainuussa syntynyt ja siellä myös suurimman osan työurastani tehnyt.
Tunnustaudun armottomaksi lukutoukaksi, jollainen olen ollut siitä lähtien,
kun noin viisi-kuusivuotiaana keksin kirjaimia toisiinsa liu`uttamalla osaavani
muodostaa niistä oikeita sanoja. Minuun uppoavat kaikenlaiset kirjat, tai minä
niihin, miten vaan.
Kirjoittaminen merkitsee minulle samaa kuin hengittäminen. Aivoistani pulppuaa
niin proosaa kuin runoakin. Ensimmäisen runoni taisin värkätä 12-vuotiaana ja
ensimmäiset runoni julkaistiin Pikku Kuluttajassa vähän toisella kymmenellä
ollessani. Haaveenani on saada viimeistellyksi vielä ainakin ne kirjat,
joiden rungot odottavat kiihkeästi lihottamistaan.
Pihla-sarjan tukena olen käyttänyt vanhoja päiväkirjojani,
joita olen täytellyt 12-vuotiaasta.
Mottoni: "Jokainen ihminen on laulun arvoinen",
ja "Tuhka tekee kaikista samanlaisia."
TUOTANTOA:
1. Elämä kuin unta 2006 (yhdessä appeni Felis Hutun kanssa)
-appeni omakohtaisista kokemuksista talvi- ja jatkosodassa kertova kirja
2. Peppinja 2009
-lapsenlapsilleni kirjoitettu satuseikkailu mummin mökkimaisemissa
3. Kivi tähtien takaa 2009
-lapsuusaikojani satumaailmaan sovittava lastenkirja
(Pihla-sarjan ensimmäinen osa)
4. Tyhjä kirja 2011
(Pihla-sarjan toinen osa)
5. Kirjeet, jotka tuuleen kirjoitin 2012
-proosarunoelma nettirakkaudesta
6. Eksynyt elämän lapsi 2013
- neliosainen runokirja
Lisäksi runojani on mukana Päivi Lappalaisen 2013 ilmestyneessä
KULKISITKO KANSSANI-runokirjassa.
Sylvi Huttu
JARMO JYLHÄ
Nimi Jarmo Voitto Ilari Jylhä (s.19.1.1951) ei tavalliselle lukijalle kerro kovinkaan paljoa. Kuitenkin hänen vaikutuksensa suomalaiseen viihdemusiikkiin on huomattavan suuri. Viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen (1970-2010) aikana Jarmo Jylhän nimiin on Teostossa rekisteröity noin viisisataa sävellystä, sanoitusta ja sovitusta. Sen lisäksi hän on ollut mukana taustamuusikkona lukuisissa levytyksissä sekä ollut tuottamassa monien tunnettujen artistien levyjä, joista tunnetuin on epäilemättä "Ruikonperän multakurkku" Jaakko Teppo.
Jarmon sukujuuret liittyvät isän puolelta Kaustisen Jylhiin, jonka kautta hän on etäistä sukua mestaripelimanni Konsta Jylhälle. Hän on syntynyt Lopella ja elänyt nuoruutensa Tervakoskella.
Jylhän kiinnostus musiikkiin virisi 1950-1960 -lukujen taitteessa Elviksen, Tommy Steelen ja rautalankayhtyeiden ansiosta. Tärkein vaikuttaja oli The Beatles ja ensimmäinen kitara hankittiin osamaksulla v. 1964 lopulla. Hän opetteli kitaransoiton sinnikkäästi itseopiskelumenetelmällä.
1968 ilmestyi Shokki-levymerkillä Jarmo Jylhän laulama single Samantekevää / Nyt Kaiken toisin nään, jonka sävellykset ja sanoitukset olivat hämeenlinnalaiskaksikon Irwin Goodman ja Vexi Salmi käsialaa, nimimerkeillä William White – Leo Länsi. PSO (Pohjoismainen Sähkö Oy) julkaisi 1970-luvun alussa kaksi omista sävellyksistä/sanoituksista koostuvaa singleä Noutaja / Takaa-ajettu sekä Ilo Irti / Ei ole onnesi yhdestä kiinni, joiden jälkeen Jylhä vetäytyi laulu-uralta.
Armeijanpalveluksen jälkeen vuonna 1972 Jarmo Jylhä siirtyi päätoimisesti musiikin pariin ensimmäisen työpaikan ollessa Henry Haapalaisen Fonovox. Samoihin aikoihin jatkuivat musiikin sovitusopiskelut jazzkitaristi Tommy Nordströmin opastuksella.
Vuonna 1979 yhdessä Erkki Puumalaisen kanssa perustettu JP-Musiikki Oy teki mittavan tuotannon Suomalaiseen kevyeen musiikkiin suurimman menestyksen ollessa Jaakko Teppo, hänen kolme ensimmäistä albumia, joista jokaista on myyty kasetit ja CD-versiot mukaan lukien yli 100 000 kpl.
Jarmo Jylhä on toiminut säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana ja tuottajana lukuisille artisteille, joista mainittakoon muun muassa Berit, Tapio Heinonen, Sonja Lumme, Jaska Mäkynen, Esko Rahkonen, Salomon, Jarno Sarjanen, Reijo Taipale ja Jaakko Teppo.
Sävellyksiä ovat mm. Alla etelän taivaan, Casablanca, Ilo Irti, Kadotettu onni ja Kaunis maa, joista kaikista on useita levytyksiä, sekä Jaakko Tepon 1992 levyttämät Lenita ja Sammakkoprinssi. Jylhä sanoitti mm. käännöstekstin lastenlauluun Pingviinitanssi ja sovitti Jaakko Tepon kappaleen Pamela.
Jarmo Jylhä on toiminut myös tuottajana kahdessa Suomen Euroviisuedustajassa: Eläköön elämä – Sonja Lumme, Göteborg 1985 ja Bye Bye baby – CatCat, Dublin 1994.
Tänään Jarmo Jylhä elää rauhaisaa elämää vaimonsa kera Keravalla ja usein myös mökillään Lopella. Hän työskentelee Poptori Oy:ssä tuottajana, kunnes siirtyy eläkkeelle. Ja jatkaa vielä sen jälkeen työtään musiikin parissa erilaisissa projekteissa.
Heillä on vuodesta 1995 toiminut perheyhtiö Finedit Oy, jonka studiossa tehdään demoja, kuoroäänityksiä yms...
-En tiedä haaveileeko sitä tässä iässä enää muusta kuin että pysyisi suht terveenä. Toki on käynyt mielessä oma elämäkerta, niin paljon ikimuistettavia tyyppejä ja tapahtumia on matkan varrelle osunut.
Kirjoitus on vain hiukan muokattu otos Veikko Tiiton tekstistä Pomus.net-sivustolta, ja Wikipediasta.
http://www.pomus.net/
PÄIVIMAARIT THIL
Päivimaarit Thil asuu Kärkölässä ja on ammatiltaan toimistovirkailija.
Kirjoittaminen ei liity hänen työhönsä tällä haavaa. Mutta vapaa-aikanaan hän kerää kirjoja, lukee paljon ja kirjoittaa runoja.
-- Haluaisin olla kirjailija, joka kirjoittaa runo- ja proosakirjoja.
Mielimietelmäni on: sano asiasi kirjoittaen saat sen keskeytyksettä esille.
Kirjoittaminen merkitsee minulle samaa kuin hengittäminen eli on siis elinehto.
Se on kulkenut mukanani koko elämäni siitä asti kun opin kirjoittamaan.
Ensimmäiset runoni kirjoitin yläasteella, mutta satuja ja kertomuksia jo ala-asteella.
Ensimmäiset runoni ja kertomukseni ovat kadonneet muuttojen myötä paitsi yksi, joka on vauvakirjassa kirjoitettuna tikkukirjaimin.
----
Ikävä
Ikävä ihoa, sitä iloa ja hyvää oloa, toisen iholle.
Ikävä suukkoa poskelle, paijausta päälaelle, kumppania, rakasta viereen, peiton alle.
Onnellisuus on itsestä kiinni, aivan oma asenne, mutta ei asenteella ikävää tapeta, eikä yksinäisyyttä lopeteta.
Päivimaarit Thil
ANNE AHONEN
Olen reilu viisikymppinen seitsemän lapsen isoäiti. Asun Hyvinkään Vehkojalla omakotitalossa mieheni kanssa.Harrastin piirtämistä ja maalaamista jo lapsena. Vanhempani kannustivat minua vastoin yleistä 60-luvun tapaa ostamalla värejä ja paperia. Myös kaupan käärepaperit kelpasivat paremman puutteessa. Kun meille tuli vieraita, muistan piiloutuneeni olohuoneen tuolin taakse ja piirsin siellä muotokuvan vieraasta. En tiedä oliko ne näköisiä, mutta annoin ne kuitenkin jokaiselle lähtiessä mukaan.
Potkua kuvataideharrastukselleni sain vuonna 1974 kun tulin toiseksi Helsingin Sanomien ja Suomen YK:n lastenapu Unicef ry:n yhdessä järjestämässä piirustuskilpailussa. Piirustukseni lähti silloin yhdeksän muun työn kanssa Geneveen kilpailemaan eri puolilta maailmaa tulleiden lasten piirustusten kanssa. Myöhemmin samana kesänä sain virallisen sähkösanoman jossa ilmoitettiin minun voittaneen kolmannen palkinnon Unicefin kansainvälisessä piirustuskilpailussa. Palkinto tarkoitti viikon matkaa Nizzaan. Kilpailun aiheena oli kuvittaa Peter Ustinofin kirja Pikku Presidentti. Jokaiselle osallistujamaalle oli annettu pätkä kirjasta. Suomen kilpailutehtävässä oli kyse Pikku Presidentin aamutoimista.
Pari vuotta myöhemmin pääsin Hyvinkään kansalais-opiston posliininmaalausryhmään, jossa tulikin aherrettua toistakymmentä vuotta. Kaikki lapsenikin syntyivät sinä aikana.Posliinia maalaan yhä tilauksesta esimerkiksi seinälautasia, mukejaja koruja. Aiheina suosituimpia ovat eläimet, joita teen asiakkaan tuomasta valokuvasta.
Ollessani opiston maalauskurssilla opin myös hiili- ja öljyväritöiden tekoa. Pidän kuitenkin enemmän peiteväreistä ja öljypastelli liiduista kuin esim. öljyväritöiden maalaamisesta. Öljyvärityöt ovat liian hidasta vauhdikkaalle luonteelleni. Lempiaiheitani ovat kukat ja eläimet. Maisemia en juuri maalaa mutta muotokuvia syntyy jonkin verran lähinnä posliinilautasiin.
Akvarellimaalariksi en ole itseäni koskaan tuntenut, mutta viime keväällä ilmoittauduin mukaan Hyvinkään Seudun Taideyhdistyksen järjestämälle akvarellimaalausleirille Rosalaan Hiittisten saarelle. Paikka oli entuudestaan tuttu, ja halusin sinne maalaamaan. Opettajamme Pentti Kokko oli hyvin kannustava, ja ehkä pieni sisäinen akvarellistini vielä herää eloon.
Hyvinkään Seudun Taideyhdistykseen liityin joskus 90-luvulla. Ja olen toiminut yhdistyksen hallituksessa ja sihteerinä jo useita vuosia. Olen osallistunut Taideyhdistyksen näyttelyihin lähes joka kerta. Yhdistys järjestää kaksi näyttelyä vuodessa. Eurooppalaiseen kulttuuriyhdistys EKYyn liityin vuonna 2012 ja osallistuinMuotojen dialogi näyttelyyn joka oli Kangasalan kirjastossa.Omia näyttelyitä minulla on ollut Hyvinkäällä Valtion virastotalon kahviossa, Villatehtaan kahviossa, Hyvinkään taitoverkon liikeradassa sekä yhteisnäyttelyitä Villan Voimalassa sekä Hyvinkään ja Turengin kirjastossa.
Harrastan myös valokuvausta, ja runojen kirjoittamista. Mieleni tekisi kokeilla lasten kirjojen kirjoittamista. Kuvittaisin ne myös itse. Olen toiminut seitsemän vuotta yrittäjänä, mutta lopetettuani kivijalkamyymälän pidon on taiteelle jäänyt taas aikaa. Olen hyvin tuottelias ja aloittaessani vaikka maalaamisen ei ajalla ole merkitystä.
Anne Ahonen
RITVALIISA LEINO
Omakuva kirjaimin
Toimistotyössä jouduin kirjoittamaan, mutta se ei ollut lempityötäni. Päiväkirjan kirjoittaminen ja elämän pohtiminen on ollut tapani purkautua. Eläkkeelle jäätyäni tuli halu oppia kirjoittamaan miettimättä liikaa. Niinpä muutama vuosi sitten menin Tampereella Mummon Kammarin runopiiriin ja kirjoitin ensimmäisen runoni. Opettaja oli rohkaiseva ja innostuin. Nykyisin kirjoittelen lähes joka päivä jotain. Runojen kirjoittamisesta on tullut rakas harrastus.
Luen kotimaisia romaaneja, ja elämäkertoja, selaan ja tutkin myös tietokirjallisuutta.
Lapsille olen aina hankkinut kirjalahjoja ja heille luen mielelläni ääneen.
Joskus olen haaveillut kirjoittavani elämästäni, sillä eloni on ollut värikäs eri käänteissään ---
Runoihin voi upottaa kaikenlaista pohdiskelua, ja elämän ehtoolla on aikaa ja rauhaa kirjoitella.
Mottoni on: Ilman unelmia ei ole elämää, eikä ilman unta voi elää.
Nykyisin kiertelen, katselen, ja kuvaan ilmiöitä ja paikkoja kaikin aistein. Nautin kauneudesta ja uusista asioista, erilaisuudesta. Elämyksiä saan Raamatusta, ja muista kirjoista, luonnosta, luonnonilmiöistä, teatterista, matkailusta pääosin kotimaassa. Uudet kokemukset ovat herkullisia makusteltavia ja rikastuttavat elämäni sokkeloita. Ne täyttävät ja täydentävät sanojani, joista näkyy toisille vain murto-osa, se arkinen puoli. Niistä haluaisin kertoa enemmänkin, mutta... jään aina kiinni matkalla suustani ja korvistani mielenkiintoisiin elementteihin keinuvalla purrellani. Kamera kädessä auttaa jälkeenpäin hahmottamaan arjen todellisuutta.
Harrastuksistani:
ennen keräsin kyniä, mutta nyt käytän niitä.
Ritvaliisa Leino
Myös täällä juttua Kulkisitko kanssani-kirjasta!
http://marinkirjablogi.
BoD: in heinäkuun 2013 laajennettu esittely
Olin esittelemässä Kulkisitko kanssani- kirjaa Tilkantorin tapahtumassa lauantaina 17.8.2013.
Kiitokset siitä Heinikselle!