KUOROON PYRKIMISESTÄ


Teijo Lindström hakee viihdekuoroonsa laulajia, luin vuonna 2018 Hyvinkään Aamupostista. Mistäs tällainen artikkeli silmieni eteen pöllähti, kummastelin. Olin jättänyt edellisen vuoden lopussa hiukan haikeana entisen kotikaupunkini Lahden ja Päijät-Hämeen juhlakuoron laulettuani siinä vuoden ajan Lahden kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa kuten kaupungintalolla, suurhallissa suorassa televisio-lähetyksessä Kansallisena veteraanipäivänä ja Salpausselän MM-kisojen avajaisissa torilla. Lahdessa koottiin kuoro 100-vuotisen Suomen kunniaksi vuoden ajaksi. Sen esiintymiset toivat elävästi mieleen lapsuuteni Lahden musiikkiluokilla. Saimme kokea, elää ja nauttia laulamisesta yhdessä acapellana, mutta myös Sinfonia Lahden ja Kaartin soittokunnan säestämänä. Mietin, että tuleeko enää koskaan näin huikeaa kokemusta kuin tämä vuosi 2017. Ajatukseni olivat saaneet pienen vastauksen, kun löysin kuoroilmoituksen lehdestä. Aloin tutkia sitä ja hain tietoa myös kuoron johtajasta. Vuoden 2017 tangokuningas Teijo Lindström oli perustanut kuoron jo liki 20 vuotta sitten. Huhhuh! Uskaltaisinko mennä? Pitääkö sinne pyrkiä? Kelasin elämääni hiukan taaksepäin ja muistin, että olen viimeksi pyrkinyt laulamalla musiikkiluokille vuonna 1972. Musaluokille minua innoitti iltapäivisin tullut teeveeohjelma Lehtori Musa. Lehtoria esitti Lasse Mårtenson ja musiikkiluokkana ohjelmassa esiintyi Tapiolan yhteiskoulun kuorolaisia.

Minua alkoi jännittää. Lehtijutussa kehotettiin soittamaan suoraan kuoronjohtajalle ja ilmottautumaan koelauluun. No, harkitsin pari päivää. Puhelimeen sai soittaa monta kertaa. Mietin heti, että olinko soittanut väärään numeroon, kun kukaan ei vastaa. Sitten hiukan äkkipikaisena ehätin jo kirjoittamaan viestiä kuoron Facebooksivulle, että yritin ilmottautua koelauluun, mutta kukaan ei vastannut puhelimeen. Neuvoivat sieltä lähemmin. Viimein sain yhteyden ja sovimme koelauluajasta. Unohdin sen siksi aikaa, kunnes huomasin että kesä ja koelaulu lähestyvät. Koelaulut järjestettiin Järvenpää-talossa. Kuoronjohtaja oli myös kotoisin Järvenpäästä Istuin Järvenpäätalon kahviossa jo tuntia aiemmin ja naputtelin pöytää. Teijo Lindstörmin näköinen mies käveli monta kertaa sisään ja ulos soittovehkeineen mukanaan tummahiuksinen assistentti. Assistentti osottautui myöhemmin hänen puolisokseen ja myös yhdeksi kuoron solistiksi. Sitten hän kysyi, että olenko tullut koelauluun. Nyökkäsin ja vaihdoimme pari sanaa Huokaisin, viimein sain mieheen ensi kontaktini. Vaikutti iloiselta ja mukavalta.



Kohta sisälle sipsutteli muitakin koealuluun tulijoita ja aloimme keskustella. Meitä ohjeisti kuoron pitkäaikainen konkari Soili jakaen samalla Järvenpää-talon esitteitä ja kertoen hiukan kuorostakin lisää. Kyseessä oli naiskuoro, jossa on ainakin yli 140 naista ja parhaimmillaan jopa 175. Harjoitukset järjestettiin Järvenpäässä noin kerran viikossa. Konsertteja on sekä syksyllä että keväällä, mutta välillä niitä saatettiin tehdä jopa juhlapyhinä kuten vappuna tai itsenäisyyspäivänä riippuen siitä, mitä idearikas kuoronjohtaja oli millekin vuodelle suunnitellut. Kaikissa esiintymisissä oli jokin teema kuten vaikka merimieslaulut tai vaikkapa Beatlesin hitit vain pari mainitakseni. Konsertteja järjestettiin monilla paikkakunnilla ja ne olivat usein loppuunmyytyjä.



Viereeni pöytään istahti brunette, joka kertoi nimekseen Susanna ja viereisessä pöydässä istui vaaleaverikkö Katja. Susanna tuli Hyvinkäältä kuten minäkin. Hän sanoi, että halusi tulla kuoroon saadakseen jonkun kivan harrasteen työn ja perhe-elämän oheen. Hänellä oli kuorokokemusta jo ennestään. Samaa sanoi Katja. Keravalaisella Katjalla oli musiikkiluokkatausta kuten minullakin ja hän oli laulanut muun muassa seurakuntien gospelkuorossa. He pyrkivät sopraanoon ja minä taas kakkos- eli väliääneen. Kaikkia jännitti. Yhdessä tuumimme mahdollisuuksiamme päästä kuoroon. Että mitä jos pääsisimme ja mitä sitten teemme, jos emme.



Pian Teijo pyysikin ensimmäisenä ilmottautuneen eli minut sisälle kokeeseen ja alkoi rimputella keyboardiaan. - Mitäs me laulamme? - Liljankukka - Sehän on ikivihreä kappale - Ei ole. Tämä on Laura Voutilaisen uusin hitti ja tässä alussa on aika haasteellinen rytmi laulaa ilman säestystä. - Aijaa...no onko sulla nuotit siihen? - En löytänyt netistä enkä musiikkikaupastakaan. - No laulat sitten vain ilman. - Muistan sateisen festarin. Hiuksiis bajamajassa pitelin. Oltiin niin kakskyt-kesäisii oikeesti vielä lapsii. Kun te näitte sä sanoit et vapiset. Että tossa on se jonka valitset. Ja mä tiesin että te ootte luotuja toisillenne. Yht'äkkii ollaan aikuisii... - Okei, joo mä en tunne tota laulua. Se on varmaan niin uusi. Mutta jännittääkö sua? - No-o, ehkä vähän. - Ajattelin, että kun jännität, laulat tietoisesti hiljempaa. Jos laulaisit lujempaa niin sun äänesi pääsisi paremmin esille ja kaikki se. mitä osaat. - Okei. Mä ajattelin, että kuorossa pitää laulaa hiljempaa, että muidenkin ääni kuuluu. - Joo..on se niinkin. Mutta otetaan vaikka toi Jänis istui maassa-laulu ja hiukan matalampaa. Tärkeintähän kuorossa on musikaalisuus ja että laulaja omaa rytmitajua, opasti hän. Hän kysyi vielä syytäni pyrkiä kuoroon. Vastasin, että kuorolaulu istutettiin jo selkärankaani lapsena. Kaipasin uutta harrastusta ja toisaalta kaipasin esiintymään, koska rakastan sitä. Kun sessio oli ohi. Teijo kiitti ja totesi, että kiva, kun kävit. Mietin, että jaa...noin minäkin sanoin kun näin yhden suosikkiyhtyeeni kerran keikalla. Mutta hän jatkoi vielä, että toivottavasti saan sinut vahvuudeksi kuorooni. Oh yes! Sen jälkeen jäin sitten odottamaan vastausta. Se kesti kyllä, mutta oli myönteinen.



Kuvateksti

Kuvateksti

Raahaa kuva tähän

Kuvateksti