www.kielikukkanen.fi

Tarina on pomo

Teksti Päivi Lappalainen Kuva Veera Linna

Joskus tarina on lyhyt, joskus pitkä eikä koskaan voi tietää, mihin se vie, toteaa kirjailija Martti Linna.

Kivijärvellä 1966 syntynyt ja Haminassa perheineen asuva metsätalousinsinööri, kirjailija Martti Linnasanoo, että kirjailijaa ei uhkaa koskaan työttömyys, koska töitä voi keksiä aina lisää.

Romaaneja, tietokirjoja, historiikkeja, novelleja, ja pakinoitakin julkaissut toimittaja pitää itseään eniten kirjoittajana, koska se mahdollistaa kirjoittamalla elämisen.

- Osallistuin 28 -vuotiaana SKS:n Työttömän tarina -kirjoituskilpailuun ja pääsin siinä palkinnoille novellillani. Se innosti aloittamaan opiskelun Pekka-akatemian kirjoittajaryhmässä Kotkassa vuonna 1997 ja suorittamaan viestinnän amk-tutkinnon Mikkelin ammattikorkeakoulussa vuonna 2000, kertoo Linna.

Eräoppaana, metsäsuunnittelijana, myyntineuvottelijana ja viestintäpäällikkönäkin toiminut Linna jättäytyi vuonna 2005 vapaaksi kirjoittajaksi. Toimittajan töitä hän tekee tällä haavaa noin kymmeneen eri mediaan, muun muassa kaupunki- ja ammattilehtiin.

- Ensimmäisen lehtijuttuni kirjoitin vuonna 1988. Freelancerina teen artikkeleita tilauksesta. Kirjoitan mieluiten metsästä, maaseudusta ja kirjallisuudesta. Toisin kuin proosassa lehtijuttujen kirjoittamisessa on kysymys leivän hankinnasta. Siitäkin nauttii joskus, tokaisee Linna.

Rikosromaanikin on kaunokirjallisuutta

Loppuunmyydyn esikoisromaanin (Syysmarkkinat) lisäksi Martti Linnalta on syntynyt ainakin jo viisi osaa dekkarisarja Sudenmaata, kaksi muuta romaania, yksi kylähistoriikki sekä metsänhoitoa käsitteleviä tietokirjoja. Uusin romaani on tammikuussa ilmestynyt Niobe. Se kertoo vaihtoehtohistorian keinoin rasismista ja ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä.

Linna ei koe rikosromaanin eroavan muusta kaunokirjallisuudesta. Ainoa ero niin sanottuun kaunokirjallisuuteen on, että siinä tapahtuu rikos. Rikos voi olla myös tarinan moottori, jonka kautta tarkastellaan ristiriitoja, maailman ilmiöitä ja toimintaa.

- Eräs amerikkalainen kirjailija on sanonut, että tarina on kirjoittajalle pomo. Tämän ajatuksen olen sisäistänyt. Joskus tarina on lyhyt, joskus pitkä eikä koskaan voi tietää, mihin se vie, selventää hän.

Linnan mielestä kirjoittaessa syntyvät ongelmat ovat hyödyllisiä. Ongelmien ratkaisu selventää asioita. Kirjailijan työ on uuden tekstin kirjoittamisen lisäksi myös ihmisten haastattelua, muuta tiedonhakua, taustatyötä ja stilisointia. Tänään häntä kiinnostaa historiallisen romaanin kirjoittaminen, kuten juuri syntynyt Niobe.

Ihannekustantaja

Ihannekustantajaksi Linna mainitsee sellaisen, jonka sopimukset ovat selkeitä ja pitäviä. Palkkiot runsaita ja markkinointi tehokasta. Hän toivoisi tapaavansa sellaisen.

- Kirjailijat ovat liian kilttejä ihmisiä. Kustantajat eivät enää hallitse painokoneita eivätkä kustannustoimittajia, mutta eivät myöskään markkinointikanavia. Odotan yhä useamman kirjailijan ryhtyvän lähivuosina kustantamaan itse ainakin osan kirjoistaan, olettaa hän.

Martti Linna latautuu vapaa-aikanaan lukemalla Veikko Huovista tai John Boynea. Hänet voi myös nähdä retkellä Haminan humisevassa maastossa 2-vuotiaan belgianpaimenkoiran kera.

Miten Linna sitten sitten neuvoo aloittelevaa kirjailijaa:

- Hanki kynä ja paperia. Ensin täytyy elää ennen kuin voi kirjoittaa, sanoi Erno Paasilinnakin.

Tiesitkö, mitä on vaihtoehtohistoria?

Vaihtoehtoinen historia on fiktiota, jossa historian kulku on poikennut todellisuudesta. Vaihtoehtoisessa historiassa pyritään luomaan visio siitä, millainen maailma olisi, jos jokin olisi tapahtunut toisin. Yksi vaihtoehtoisen historian teemoista on esimerkiksi natsi-Saksan voitto toisessa maailmansodassa. Suomessa vaihtoehtoisen historian keskeisin aihe on ollut Suomen miehittäminen ja liittäminen Neuvostoliittoon.

(Wikipedia)

Katso kirjailijan muu tuotanto täältä:

http://www.martti.linna.tarinoi.fi/

Kommentointi

Oletko lukenut Martti Linnan kirjoja?

Kuvateksti

Julkaistu 3.6.2013 / VERKKOLEHTI KIELIKUKKANEN / kirjahylly


Pitkä tie kirjailijaksi

Teksti Päivi Lappalainen Kuva Kirsti Sahla

Kirjailija ja kouluttaja Sirkka Laine on opetellut kantapään kautta niin kirjoittamisen kuin kurssien vetämisenkin. Hän nauttii itsenäisyydestä ja hiljaisuudesta kutsumusammattinsa ohella.

Itäsuomalainen Simpeleellä asuva kirjailija Sirkka Laine kertoo lukeneensa ja kirjoittaneensa tikkukirjain- ja tavaamisiästä lähtien. Toiseen maailmaan vetäytyminen on tuottanut suurta vapauden tunnetta ja pistänyt mielikuvituksen liikkeelle. Oman kirjan julkaiseminen oli hänen tietoinen haaveensa jo nuoresta. Tie on ollut pitkä.

− Kävin Helsinkiin muutettuani lukion iltakouluna ja päivät tein töitä mitä erilaisimmissa firmoissa. Katselin ja kuuntelin ihmisiä kirjoittajana. Olin pienen aikaa avioliitossa miehen kanssa, joka valmistui yliopistosta. Tunsin suurta alemmuutta hänen rinnallaan, kertoo Sirkka Laine.

Erottuaan Laine lähti opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistoon. Hän tutustui kirjallisiin piireihin, sai kannustusta kilpailuista ja viimein novellikokoelma eteni Otavan kilpailusta kansien väliin. Nyt romaaneja on syntynyt jo kuusi ja novellikokoelmia kaksi, lisäksi myös kritiikkejä, kolumneja, muistelmia ja pari toimitettua antologiaa.

Intohimoista ilmaisua

Nuorena Laine teki kirjallisten hankkeiden lisäksi paljon erilaisia töitä esimerkiksi tsupparina, kahvinpakkaajana ja kotiapulaisena Ruotsissa. Toimipa hän jopa keramiikkakoristelijana, napintekijänä ja kirjastoapulaisena Kallion kirjastossa pitkään.

Sittemmin hän on kirjoittanut radioteatterille tiimityönä muun muassa Kantolan perhettä, kuunnelmia ja dokumentteja. TV2:lle hän kirjoitti sarjan Kohtaamiset ja erot. Hän on loihtinut näytelmiä sekä harrastaja- että ammattilaisryhmille ja jopa ohjannut niitä. Laine on ohjannut erilaisia ja eripituisia kirjoittajakursseja esimerkiksi työväen- ja kansalaisopistoissa ympäri Suomea noin 35 vuotta. Lisäksi hän on järjestänyt kirjallisia tapahtumia, esiintynyt matineoissa sekä toiminut kirjoituskilpailujen raadeissa, mutta myös Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelussa.

− Olen kantapään kautta opetellut niin kirjoittamisen kuin kurssien vetämisenkin, mutta olen hankkinut niihin koulutusta aina kun se on ollut mahdollista. Opettamistyössä ja kurssinvetäjänä koen olevani oikeudenmukainen ja rakentava. Kun ihmisten pelkääminen on muuttunut riemuksi yhteisestä kokemuksesta, nautin kovasti, kun ryhmässä on hyvä henki, ja ihmiset oppivat, hän innostuu ja jatkaa:

− Kirjailijaksi aikovan tulisi ilmaista intohimoisesti se, mitä haluaa. Hyödyntää palaute, mutta ei lamaantua siitä. Pitää lukea paljon, kilvoitella ja olla sinut itsensä kanssa!

Työ innostaa eläkkeelläkin

Sirkka Laine on kuulunut Suomen kirjailijaliittoon, Suomen näytelmäkirjailijaliittoon ja kirjoittajayhdistys Palttaan jo vuosikymmeniä.

− Alan järjestöissä saa ikään kuin vertaistukea, joten niihin kannattaa liittyä. Mutta johtokuntatyöskentely on todella rankkaa ja vastuullista. Aikaa jää harvoin useille kokoontumisille. Joskus myös henkilökemiat aiheuttavat skismaa. Jäsenistölle olisi hyvä antaa enemmän tehtäviä ja mahdollisuuksia toimia, ideoi hän.

Hän kertoo onnistumisen tunteen olevan huumaava, kun oma teksti etenee tai saa siihen yritysten jälkeen hengen.

− Kun ammattilaiset hyväksyvät työni tai kirja ilmestyy, kun näytelmän näkee ruudusta tai näyttämöllä, olen haltioissani. Tai kun kylällä saa palautetta lehtijutustaan, se pelastaa päivän, avautuu yhä työstään innostunut vähän aikaa sitten eläkkeelle päässyt taitelija.

Opetustyöt Laine aikoo jättää. Mutta kirjallisuutta, lintujen bongailua, viherkasveja ja kalastusta ei. Myös Ylen Ykkösen radio-ohjelmat ja virtuaalimatkailu kiehtovat. Häntä surettaa maailman kiihtyvä hulluus, lapsityövoiman käyttö, luonnon saastuminen ja yhteisvastuun puute. Hän nauttii hiljaisuudesta ja siitä, että on nykyisin niin itsenäinen.

Tuotantoa:

  • Maariankämmekät, novelleja 1978, Otava
  • Tähtipolku, romaani 1979, Otava
  • Viikonloppuna on vapaata, romaani 1981, Otava. Viikonloppuna on vapaata -romaanin pohjalta MTV:n Aitiopaikalla tv-elokuva
  • Tasoissa, romaani 1983, Otava
  • Mirjamille, tv-elokuva 1987
  • Isänsä tyttö, tv-elokuva 1988
  • Kohtaamiset ja erot, kertomuksia kyliltä 1989, Otava.
  • Pyhäpäivän ratoks, Dialogikäsikirjoitus ravintolateatterille 1994
  • Kiitos hyvää, kuunnelma 1997
  • Piruetteja virtahevolle, näytelmä ydessä Kristiina Revon kanssa 1997
  • Puuttuva aika, romaani 1999, Otava
  • Muistoja Rautjärveltä: kirjoituskilpailun satoa (toim. Sirkka Laine)
  • Särkisalmi kuvina ja muistoina 1900 - 1965 (toim. Sirkka Laine)
  • 2008. Ekiteki. Paikallishistoria.
KARI KUUVAN RALLIT ON SÄVELLETTY PILKE SILMÄKULMASSA

Oitissa asuvalle lauluntekijä Kari Kuuvalle biisit vain syntyvät.
Nuotteja hän ei ole opiskellut päivääkään. "Sovitukset soivat päässäni ja viskaan ne sovittajalle. Soitan moniraitanauhurille kaiken kitaralla ja hoilaan kuorot myös. Musiikilla olen ikäni elänyt", kertoo hän.
Kari Kuuva muistetaan ehkä parhaiten Sammy Babitsinin Daa-da Daa-da-hitistä ja Tango Pelargoniasta.
Aluksi hän soitti jonkin aikaa The Wanderer-yhtyeessä. Sitten hänen piti alkaa Eero, ja Jussi & The Boysien soolokitaristiksi, ja elää rockilla. Mutta Tango Pelargonia teki Kuuvasta iskelmätähden. Hän pääsi jopa The Rolling Stonesien lämppäriksi vuonna 1965. Tuolla keikalla hän esitti mm.hittinsä Pikku Ninan, ja Jailhouse rockin kaikkine koreografioineen.

Muita menestyneitä Kari Kuuvan ikivihreitä ovat mm. Pienen pojan haaveet,
Lärvätsalo go-go, ja Dannyn esittämä Seikkailija.

Kuuvalta ilmestyi kesällä 2010 ensimmäinen single kahteenkymmeneen vuoteen, ja syksyllä kokonainen albumi. Levy sisältää omia folk-, blues- ja rockvaikutteisia kipaleita. Niitä on kaikenkaikkiaan runsaat 300, ja tuottaja Atte Blomin mielestä olisi ollut haaskausta jättää tuollaiset aarteet levyttämättä. Sony Music ja Unja Records teki hänen kanssaan sopimuksen kolmesta cd-levystä.

Tuotteliaan launluntekijän lauluja ovat levyttäneet satapäin lukuisat muutkin artisti kuten Matti Esko, Kake Randelin, ja Ritva Oksanen.

"Suuri osa kappaleistani ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia, että pystyn uskottavasti esittämään ne vain itse. En ole kokenut itseäni kaupalliseksi hittitehtailijaksi tai olen sellaista asennetta pyrkinyt välttämään. Jos olen
esimerkiksi tilaustyönä vääntänyt ns. myyvää rallia, olen yleensä tehnyt sen pilke silmäkulmassa. Harvoin olen hittiä pystynyt etukäteen haistamaan.
Daa-da Daa-da taitaa olla ainut hittibiisini, jonka hittipotentiaalista olin varma heti", avautuu Kuuva.

Laulujen lisäksi Kuuva piirtää myös paljon. Hän rakastaa erilaisia kyniä kuten tusseja, ja pastellivärejä. Hän on tehnyt paljon muotokuvatöitä ystävistään.
Hänen omakotitalonsa seinällä on runsaasti hänen pastelliväritöitään.
Nuorena hän halusi pilapiirtäjäksi ja toimi mainospiirtäjänä vuosina 1964-65.
Kunnes jättäytyi uhkarohkeasti pois alalta, kun lauluhommat kutsuivat.

Raskasta keikkailua hän kesti kuutisen vuotta, alkoholia kului, ja romanssi nykyisen vaimon kanssa kuivui kirjeystävyydeksi.

1980-luvulla hän työskenteli Kansan raamattuseuran hyväksi ja teki myös gospel-musiikkia. Vuonna 1991 hän joutui vakavaan auto-onnettomuuten, jossa selkänikama romahti, ja lonkkaluusta tehtiin uusi. Toipuminen kesti vuosia. Mutta nyt kivut ovat loppuneet, ja liikuntakyky palautunut lähes täydellisesti.

Runoja, ja laulunaiheita varten hänellä on kynä, paperia, ja sanelukone mukana jopa aamulenkillä. "On hienoa, jos saan jonkun monimutkaisen,
tai vaikean asian pelkistetyksi lyhyeksi metaforaksi", muotoilee Kuuva.
Hän haaveilee jopa omasta kuvittamastaan runokirjasta, ja kirjoittaa muistiin tapahtumia uransa varrelta.
"Jospa niistä saisi jonkun aikalaiskuvauksen kaltaisen elämäkerran tehtyä.
Elämäni on ollut seikkailu ja kerrottavaa riittää!" Kuittaa Kuuva.

Päivi Lappalainen

Julkaistu nettiviihdelehti Sivustaseuraajassa vuonna 2010.

Monipuolinen taiteilija Kari Kuuva.

Huumoria 1960-luvulta by Kuuva.

Jyrki Härkösen viimeisin levy, Itseni ikäinen.

JYRKI HÄRKÖNEN
JO 40 VUOTTA ROCKIA JA COUNTRYA

 Lähes 40 vuotta muusikon uraa tehnyt Jyrki Härkönen aloitti 9-vuotiaana kitaran soiton. Kun perhe muutti Tampereelta Nurmijärven Rajamäelle 1970-luvulla, alkoivat myös rummut kiinnostaa. Jyrki pääsi nimittäin rehtorin poikkeusluvalla kansalaisopistoon jo 12-vuotiaana, vaikka ikäraja oli 16 vuotta. Ensiesiintyminenkin oli jo vuonna 1973 opiston pop-yhtyeen kakkosrumpalina.
Myöhemmin, perheen muutettua Klaukkalaan, hän törmäsi Harjunpään veljeksiin, joilla kummallakin oli äänenmurros. Jyrkillä ei, joten hän pääsi bändiin rumpaliksi ja laulusolistiksi. Hänen karhea äänensä lumosi yleisön jo tuolloin, ja bändit keikkailivat soitellen mm. Hurriganesrockia.

Päätoimiseksi muusikoksi

Kun oppivelvollisuus loppui, ja työelämä kutsui mukaan tuli myös
perinteinen tanssimusiikki. "Minusta piti kyllä tulla formulakuski, mutta kun niin ei käynyt, muotoutui soittoharrasteesta sivutoimi", valottaa hän.
Jyrki työskenteli myös autokuskina, ja järjestysmiehenä. Saatuaan työkokemusta väri- ja rautakaupasta hän osti vuonna 1984 Keravalta alan yrityksen.
Muutaman yrittäjävuoden jälkeen hän jättäytyi myymäänsä yritykseen vielä työntekijäksi kunnes luopui koko alasta ja ryhtyi päätoimiseksi muusikoksi.

Vuonna 1983 hän lauloi ja soitti rumpuja vielä Rauno & Kalle Palosen orkesterissa. Vuoteen 1989 mennessä taidot riittivät jo kitaran kanssa soolona esiintymiseen. Laivakeikat lisääntyivät, ja ensimmäinet singlelevyt ilmestyivät. Ammattilaiselle oli duunia.

Iso katras yhteistyökumppaneita

Tähän mennessä levyjä on julkaistu kaikkiaan peräti 16 musiikinlajeina country, rock ja iskelmä.
Yhteistyökumppaneina tällä artistilla on ollut iso liuta muusikoita mm. Kari Kuuva, Jari Holm, Kari Pesonen, Jarmo Jylhä, Reijo Anttila, Lasse Wikman vain muutamia mainitakseni. Countryside levystudion Jari Holm on äänittänyt hänen monet levynsä, ja toiminut niissä musiikin moniosaajana mm. sovittaen ja soittaen. Kappaleita ovat sovittaneet myös Kari Pesonen ja Timo Järvinen. Säveltäjinä Härkösen levyillä on iso katras Kari Kuuvan lisäksi ainakin Charles Plogman, Erkki Vuokila, Roni Kamras, ja Harry Björn ja Eeva Lindholm. Levyjen sanoittajina ovat olleet muunmuassa Lasse Wikman, Rauli Nordberg, ja Toni Viiri .

Kari Kuuvan tribuuttialbumi, ja Top 20 -listalle

Kari Kuuvan
hän tapasi jo 1990-luvun alussa laivalla, jolloin Kuuva ihastui hänen raspiäänisiin tulkintoihinsa. Jyrki Härkönen julkaisi vuonna 2011 tribuuttilevyn Kari Kuuvan hiukan tuntemattomammista lauluista. Tarkoitus oli tuoda esiin tunnetun lauluntekijän monipuolisuutta ja laajaa osaamista. Kesäkuussa 1994 julkaistu levy Kesä saapuu Suomeen  menestyi, ja pääsi Lasse Wikmanin järjestämän promokiertueen ansiosta paikallisradioiden Top 20- listalle.

Uusia lauluntekijöitä, ja levyjä

Viimeisimmät kaksi levyä Hae minut pois (2011), ja Itseni ikäinen (2012) hän työsti turkulaisen tekstinikkari Samuli Koivulahden kanssa. Levyillä mukana Koivulahden lisäksi Suomen kansalle uusia lauluntekijöitä kuten sanoittaja, Hanna Kökkö. Säveltäjinä esimerkiksi Markku Hakarinne, Mauri Siren, Jari Rönkkö ja Arto Kantola. Mukaan mahtui myös Härkösen oma sävellys Kari Salorannan runoon Arvet kaikkien sotien. Lisänä muutama englanninkielinen cover-biisi kuten Johnny Cashin Mountain lady. Kaihoisia muistoja rauhanmarsseista, ja kesäfestareista mieleen tuo Liisa Tavin tunnetuksi tekemä Jäähyväiset Aseille. Nämä on kuunneltava kaikki.


Musiikin tekemisen ohella Härkönen on ollut myös aviomies, ja neljän lapsen isä. Hän on ostanut tontin, ja rakentanut talon perheelleen Vantaalle. Härkönen harrastaa moottoripyöräilyä, hiihtoa, mökkeilyä, ja opettaa musiikkia muutamassa koulussa. Hänen levyillään on usein taustalaulusta, rytmiryhmästä ja valokuvista vastannut oma perhe. Se tukee yhä aktiivisesti miehen uraa. Esikuvikseen hän mainitsee esimerkiksi Johnny Cashin, CCR:n, Juicen ja Hectorin, ja toiveekseen tulla tunnetummaksi. Silloin keikkojen hankkiminen on helpompaa

Päivi Lappalainen

Kuvateksti

Extremetaiteilija Anssi Viskari alias Mr Lothar   

Anssi Viskari alias "Mr Lothar"on aikuisviihdetyöntekijä.
Hän on 38 vuotias ja koulutukseltaan ravintolakokki. Hänestä piti tulla tietotekniikan diplomi-insinööri,
mutta onneksi suunnitelmat muuttuivat yllättäen vuonna 1994.
"Olin asiakkaana striptease- ravintolassa ja yksi esiintyjätytöistä otti minut avustajakseen
esitykseensä. Sen jälkeen minulle sitten tarjottiinkin esiintyjän hommia", kertoo hän.
Nykyään mies esiintyy yksityistilaisuuksissa, ravintoloissa ja messuilla, mutta tekee myös aikuisviihdevideoita. Asiakkaat tilaavat myös häneltä pelkkiä tulishow- ja juontokeikkoja,
joissa ei stripata.

Yksi mukavimmista median huomionosoituksista oli Anssi "Mr Lothar"
Viskarista tehty tunnin 4D dokumentti TV Neloselle maaliskuussa 2010.
Vuosittain hänet tapaa mm.erilaisilla erotiikkamessuilla ympäri Suomea,
mutta seuraava suuri tärkeä show ovat Norjan erotiikkamessut Oslossa 25-28.8.2010.

"Saan tehdä työkseni sitä mistä monet muut uskaltavat vain haaveilla.
Yksityisyrittäjänä kannan vastuun tekemisistäni itse". kertoo hän ja jatkaa,
"Vapaa-ajalla pelaan jalkapalloa, vesihiihdän ja ajelen moottorikelkalla kotipaikkakunnallani
Mäntyharjulla, ja huvilallani . On ihanaa olla läheisten kanssa omassa rauhassa
luonnon keskellä ilman huolta huomisesta."

Keikat ja muut tiedot:
www.mrlothar.fi

Juttu julkaistu nettiviihdelehti Sivusta seuraajassavuonna 2010

Päivi Lappalainen

Kuvateksti

Anne Taskinen "Heinäsirkka" on ihminen, muusikko ja luova sielu.

Maunulan yhteiskoulun pojat ideoivat hyvin keksiessään klassista viulua soittavalle Anne Taskiselle haukkumanimeksi Heinäsirkka. Siitä hän otti itselleen taiteilijanimen, joka ei ole pliisu. Ensi vuonna jo 35 vuotta alalla viihtynyt muusikko halusi todistaa, että artistinimi voi olla mikä vain, koska teot puhuvat puolestaan.   Pliisu ei ollut Heiniskään vaan lauloi jo 3-vuotiaana lastentarhan juhlissa itä-karjalaisen kehtolaulun, jonka Yle taltioi. Alle 10-vuotiaana hän toimitti jo omaa kulttuurilehteään nimeltä "Lotja".

Heinäsirkasta povattiin jo koulussa muusikkoa. Soittotunnit, yksin- ja kuorolaulu veivät hänen lapsuus- ja nuoruusvuosistaan roiman osan. Välillä hänestä piti tulla kotitalousopettaja, toisinaan taas tutkija, ja kirjailijan työkin viehätti.   Aikuisiällään hän kirjoitti vuonna 2004 Rockin korkeat korot- suomalaisen naisrockin historian WSOY. Toisena kirjoittajana toimittaja Arja Aho. Tällä haavaa hän viimeistelee ensimmäistä fiktiivistä romaaniaan.

Tulevaisuuden suunnitelmat eivät heittäneet härän pyllyä, vaikka hän alkoi esiintyä Sleeppareissa 70-luvun puolivälissä. Hän suoritti mm.kokin tutkinnon, ja sai YLE:ssä digikoulutuksen.  

Vuodesta 1976 Heinäsirkka on toiminut mm. tv-toimittajana, 15 vuotta Yleisradion radiotoimittajana , mutta myös tuottajana, ja multimedian tuntiopettajana. Mukaan mahtuvat myös megalomaaniset kiertueet, konsertit, teatteri-esitykset, leffaroolit ja juontokeikat. Hän on toiminut myös 1980-luvulla konserttijärjestäjänä.

Seuraavaksi hän on järjestämässä KOVAT KOROISSA NYT 10-vuotis -konserttia Tavastialle 23.9.2010. Se on kunnianosoitus kotimaisille pop- ja rockgenren naistekijöille. Esiintyjinä mm. Aija Puurtinen, Maritta Kuula, Virve Rosti ja Kikka Laitinen, ja monet muut, sekä Tiina Pelkosen johtama Easy Mothers-kuoro ja tietysti Heinäsirkka. Sinne tämä ennakkoluuloton naistaiteilija toivottaa tervetulleiksi kaikki rockin ystävät ja viholliset. Itse hän kertoo olevansa ihminen, muusikko, kirjoittaja ja luova sielu. Lempimottokin löytyy: "Siellä missä on suvaitsemattomuutta, näkyy ajattelun puute."  


Heinäsirkka- levyjä:
Heinäsirkka 1985 (Gold Disc) Rakkautta Pakoon 1987 (Polarvox) Rautaa & Magneettia 1995 (Spektri) Valon Lapsi 2000 (Spektri) Sumua ja Säihkettä 2002 (Spektri) Rockin Korkeat Korot 2004 (Edel) Heinis Goes Classics 2008 (Edel/Roima)   Muita: Sleeppari -albumit: Takaisin Karjalaan 1976 (EMI) Rocky VI Pölkyllä päähän 1987 (AMT) Pahimmat 1992 (EMI) Sekä mm. Risto Räppääjä 2008 (EMI)


Mieleenjääviä yhteisesiintymisiä: Sleeppareissa; keikka Anjalassa & Nummirock vuonna 2000.
Leningrad Cowboysien keikat, esim kiertue: "No sleep at Helsinki", 1980- luvulla isot jazzkokoonpanot Vanhalla Yo-talolla Keikat duona kitaristi -lauluntekijä Wouden kanssa (noin 20 vuotta )

Tärkeitä soolokeikkoja: 50-miehisen sinfonia- orkesterin solisti 200 miljoonalle katsojalle Moskovan tv:n kautta,  Sotsin Punaisen Neilikan festivaalit 1988, ja esiintyminen 90-luvulla Namibian presidentille.   Heinäsirkalla myös oma levykauppa! Tutustu!

www.heinasirkka.fi

Juttu kirjoitettu vuonna 2010, ja julkaistu Heinäsirkan (Vasemmistoliiton) vaalisivulla vuonna 2012.

Päivi Lappalainen